Jalkapallolinkkejä

Tietoa jalkapallosta

Nykymuotoinen jalkapallo on Britanniassa 1800-luvun loppupuolella kehitetty pallopeli, jossa kaksi 11 hengen joukkuetta pyrkii ensisijaisesti jalkoja ja päätä käyttämällä saamaan pallon toisen joukkueen maaliin useammin kuin vastustajajoukkue. Samantapaisia pelejä on pelattu muun muassa Kiinassa, Etelä-Amerikan intiaanien keskuudessa, antiikin Kreikassa, Rooman valtakunnassa ja Japanissa. Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. Sitä seuraa tai harrastaa eri arvioiden mukaan jopa 3,5 miljardia ihmistä. Jalkapalloa pelataan ammattimaisesti kaikilla mantereilla. Suosituinta se on Euroopassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja tietyissä Aasian maissa. Sanan football ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1409. Yhdysvalloissa lajista käytetty nimi soccer on johdettu association football -nimen alusta.

Jalkapallon säännöt perustuvat Englannissa 1800-luvun puolivälissä laadittuihin sääntöihin, joilla pyrittiin yhdenmukaistamaan jalkapalloa muistuttavia pelejä. Ensimmäiset nykyisenkaltaiset säännöt laadittiin vuonna 1848, mutta laajemmin ne otettiin käyttöön vasta Englannin jalkapalloliiton (FA) perustamisen jälkeen 1863. Virallisten sääntöjen julkaisemisen jälkeen jalkapallo ja rugby lähtivät ratkaisevasti eri teille. Nykyiset säännöt määrittää vuonna 1882 perustettu International Football Association Board, IFAB. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA perustettiin Pariisissa vuonna 1904. FIFA toimii kattojärjestönä 208 jäsenjärjestölle ja sen tehtäviin kuuluu muun muassa maailmanmestaruuskilpailujen järjestäminen.

Englannin liiga perustettin vuonna 1888 Aston Villan puheenjohtajan aloitteesta, ja 1900-luvun alussa jalkapallo alkoi levitä Britteinsaarten ulkopuolelle. Otteluista tuli suosittua ajanvietettä erityisesti työväenluokan miesten keskuudessa ja jalkapallon vetovoimaa lisäsivät median kiinnostus ja vedonlyöntimahdollisuudet. Ensimmäisiä maaotteluita pelattiin 1900-luvun alussa Etelä-Amerikassa ja Keski-Euroopassa. Olympialaisissa jalkapalloa pelattiin jo vuonna 1900.

Suomeen jalkapallo tuli 1890-luvulla englantilaisten merimiesten ja ulkomailla lajiin tutustuneiden suomalaisten kautta. Suomen palloliitto perustettiin vuonna 1907. Jalkapallon Suomenmestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran 1908 ja sen voitti helsinkiläinen Unitas. Ensimmäisen maaottelunsa Suomi pelasi lokakuussa 1911, vaikka se oli osa Venäjää. Se hävisi Ruotsille maalein 2-5. Nykyään Suomen jalkapallomaajoukkueesta käytetään lempinimeä Huuhkajat. Sen paras saavutus on neljäs sija vuoden 1912 Olympialaisissa. Suomi on osallistunut MM-karsintoihin 18 kertaa ja EM-karsintoihin 13 kertaa, mutta ei ole selviytynyt kertaakaan lopputurnaukseen.

Ensimmäiset jalkapallon MM-kisat pelattiin Uruguayssa vuonna 1930 ja niihin osallistui 13 joukkuetta. MM-kisoja alettiin järjestää neljän vuoden välein ja myös Euroopan mestaruuskilpailut alkoivat lisätä suosiotaan.

Kansainväliset kisat seurajoukkueiden välillä alkoivat kehittyä 1950-luvulla, jolloin järjestettiin Euroopan cup. Sen seuraaja on nykyisin pelattavat Mestarien liiga. Eniten Mestarien liigan voittoja ovat saavuttaneet Real Madrid ja AC Milan.

Jalkapallojoukkueessa on kentällä korkeintaan 11 pelaajaa (10 kenttäpelaajaa ja maalivahti), jotka yrittävät saada pallon vastustajan maaliin. Ottelu koostuu kahdesta 45 minuuttia kestävästä puoliskosta tai jaksosta, joiden välillä on 15 minuutin puoliaika. Ottelun aikana enemmän maaleja tehnyt joukkue on voittaja. Vain maalivahti saa koskea palloon käsillään, poikkeuksena sivurajaheitto, jota suorittaessa myös kenttäpelaaja saa koskea palloon käsillään. Joukkueeseen kuuluu myös vaihtopelaajia, joita voidaan vaihtaa kentälle. Tavallisesti vaihtoja on kolme. Pelaajien varusteisiin kuuluvat paita, shortsit, sukat, säärisuojat ja kengät. Pelaajat eivät saa käyttää esineitä, jotka voivat olla vaaraksi hänelle tai muille pelaajille, kuten koruja.

Ottelua johtaa erotuomari, jonka apuna on kaksi avustavaa erotuomaria sivurajoilla. Isommissa otteluissa on lisäksi neljäs kentän ulkopuolella toimiva erotuomari.

Jalkapallokentän tulee olla 90-120 metriä pitkä ja 45-90 metriä leveä. Kenttää rajoittavat sivurajat ja päätyrajat, jotka saavat olla korkeintaan 12 cm leveitä. Kentän molemmissa päädyissä on maali, jonka edessä on maalialue ja rangaistusalue. Maalista 11 metsin päässä on rangaistuspotkupiste. Kentän alusta on lyhyeksi leikattu ruoho, keinonurmi tai hiekka. Pelikentän puoliskoja erottaa keskiviiva, jonka puolivälissä on keskipiste. Keskiympyrän säde on 9,15 metriä. Kentän joka kulmassa on kulmalippu. Maalit koostuvat kahdesta pystypylväästä (tolpat) ja poikkipalkista (ylärima). Maalin leveys on 7,32 metriä ja korkeus 2,44 metriä.

Jalkapallossa pallo pyritään saamaan vastustajan maaliin rakentamalla tilanteita, joissa vastustajan maalivahti on mahdollista ohittaa. Jalkapalloa voidaan kuljettaa potkimalla sitä eteenpäin tai joukkuekavereille syöttämällä maata pitkin tai ilmassa. Maalit tehdään tyypillisesti potkaisemalla pallo maaliin tai päällä puskemalla. Vastustaja pyrkii ottamaan pallon joukkueelleen syötönkatkoilla, pallonriistoilla ja taklaamalla sekä sijoittumalla siten, että vastapuolen pelaajien on mahdollisimman vaikea syöttää palloa toisilleen tai laukoa.

Jalkapallo-ottelu on koko ajan käynnissä, paitsi jos pallo menee kentän rajojen ulkopuolelle tai tuomari viheltää pilliin pelikatkon merkiksi. Erotuomari voi antaa lisäaikaa eli pidentää peliaikaa ottelun aikana tapahtuneiden pelikatkojen mukaisesti.

Pelin keskeytyksen jälkeen peli voi alkaa tai jatkua kahdeksalla tavalla:

1. Aloituspotku keskipisteestä ottelun alussa, toisen puoliskon alussa tai maalin jälkeen.
2. Rajaheitto sivurajalta, kun pallo on ylittänyt sivurajan.
3. Maalipotku, kun pallo on ylittänyt päätyrajan hyökkäävän joukkueen pelaajasta.
4. Kulmapotku, kun pallo on ylittänyt päätyrajan puolustavan joukkueen pelaajasta.
5. Epäsuora vapaapotku tuomittu esimerkiksi sopimattomasta käytöksestä.
6. Suora vapaapotku rikotulle joukkueelle rangaistusalueen ulkopuolelta.
7. Rangaistuspotku puolustavan joukkueen rangaistusalueella tekemästä rikkeestä.
8. Erotuomaripallo syystä, jota ei ole säännöissä mainittu.

Kenttäpelaajat jaetaan puolustajiin, keskikenttäpelaajiin ja hyökkääjiin sen mukaan, miten lähellä tai kaukana omasta maalista pelipaikka on. Nykyisin käytetyin taktiikka on 4-4-2, jossa on maalivahdin lisäksi neljä puolustajaa ja keskikenttäpelaajaa sekä kaksi hyökkääjää. Kaksi puolustajista on laitapuolustajia ja kaksi keskimmäistä keskuspuolustajia eli toppareita. Toinen suosittu muodostelma on 4-3-3, jossa keskikentällä on kymppipaikan pelinrakentaja ja keskushyökkääjän apuna on kaksi hyökkäävää laitapelaajaa. Kolmas tyypillinen pelimuodostelma on 3-5-2, jossa yksi puolustajista pelaa muita puolustajia alempana liberona. Viidestä keskikenttäpelaajasta kaksi on usein hyökkääviä laitapuolustajia (vrt. 5-3-2).

Lähteet: Wikipedia [1], [2], [3].